Kt, osa 2: Monsiur Marchel

 Heipskukkuu! Lupasin jatkaa kuvatarinaani ja sen lupauksen pidän! Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, lue se ensin! Kaikki tarinan osat löytyvät tästä

Willow: Tämä on takuulla rankka päivä teille, prinsessa

Goldie: Pyydän Willow, lakkaa puhumasta pikkuveljeni kruunajaisista, kuin ne olisivat jonkun hautajaiset.

Willow: Voi anteeksi! En missään nimessä tarkoittanut loukata teitä

Goldie: (huokaisee syvään) Älä huoli, ymmärrän miksi ajattelet niin. Olen kuitenkin vain iloinen Treviksen puolesta.

Goldie: Ja pyydän, lopeta tuo anteeksipyytely. Se ärsyttää minua.

Willow: Anteeksi

Myöhemmin

Trevis: Joko saan sen kruunun? Tässä kestää aina niin kauan!

Goldie: Ei enää kauaa. 

Goldie: (menee istumaan) Hm...

Myös eräät toiset valmistautuvat päivään

Lene: Okei, älä nyt ujostele. Haluan nähdä, mitä sinulle on hommattu.

Alan: Öh... tadaa?

Alan: Lene? Et näytä kovin vakuuttuneelta...?

Lene: Koska en ole. Onko heidän mielestään
 sininen villapaita, revityt ja jäykät shortsit ja tuo... mikä onkaan käytännöllisiä? Ja missä uudet kengät jotka pyysin? (hieroo naamaansa) Hoidan tämän myöhemmin, nyt menemme kruunajaisiin.

Willow: Eikö kuningas sano mitään?

Murky: Ei, koska hän on itsekäs kakara

Goldie: Murky! Veljeni on varmasti vain järkyttynyt sen aamun selkkauksen vuoksi...

Lene: Minkä selkkauksen?

Goldie: Tunnethan perinteen? Kuningas lähtee kruunajaisaamunaan yksin kävelylle kylään, luottamuksen merkiksi.

Lene: Tunnen kyllä, etenkin kun jostain syystä selitit sen. Kaikki on aina sujunut ongelmitta.

Willow: Niin, noh, ei tänä vuonna
Lene: Mitä?

Goldie: Niin siis, aluksi Trevis oli kävelemässä pitkin kylää.

Trevis: Yök, mikä haju!

Goldie: Kunnes yhtäkkiä tuhannet köyhät alkoivat ryömiä häntä kohti!

Lene: Ihan kirjaimellisesti ryömiä?

Goldie: Kyllä, pitkin likaista maata! Eikä se ollut mitään palvontaa!

Murky: Veikkaisin joksikin symboliseksi eleeksi tai tempaukseksi tai mielenosoitukseksi...

Lene: Jatkakaa.

Willow: Sitten, ihan arvaamatta, useat käsiparit nostivat ilmaan jonkun ja laskivat hänet suoraan kuninkaan eteen! Miehet huusivat kimakasti ja ivallisesti

Monsiur Marcheeeeeeeeel... näin hoidetaan!

Marchel: Kas, tämä porsasko on uusi kuningas (niiaa). Nimeni on
 monsiur Marshell ja te syötte meidän ruokiamme!

Murky: Epäilenpä, että Trevis oli niin peloissaan, ettei saanut sanaa suustaan...tch... kananpoika....

Goldie: Ikävä myöntää, mutta epäilen samaa.

Lene: Mitä hän sitten teki?

Marchel: Mukavan näköinen kultahely teillä, rakas kuningas.

Trevis: S-se on m-minun! Likaiset näpit irti!

Marchel: On onnenpäivänne, teidän armonne! Olen tullut vapauttamaan teidän materian ja omistamisen taakasta!

Marchel: Ahaha, noin! Paljon parempi!

Lene: Huono homma. Trevis ei ole pidetty eivätkä edelliset hallitsijatkaan... köh, säästelleen verotuksessa. Jos kuka tahansa voi kaikkien edessä varastaa kuninkaalta, ties mihin se johtaa... kapinahenkeen... vallankumoukseen.

Goldie: Sitten se kiharapäinen kiusa karkasi tiehensä ilman mitään seurauksia, veljeni arvoesineet mukanaan!

Lene: Veikkaanpa että arvoesineet eivät ole isoin huolemme

Goldie: Mikä sitten, sinusta?

Lene: Aate.

Lene: Minun pitää tutustua lähemmin tähän Marcheliin...